Helmikuussa jo...

Viime viikolla oli taas kontrollikäynti. Tammikuussakin sellainen oli, mutta kaikessa tohinassa unohdin siitä kirjoittaa.

Helmikuussa tehtiin enemmän säätöjä ja parin braketin asentoakin muutettiin ja toiseen riviin vaihdettiin tuo lankakin. Ihan ohimennen Kaj myös mainitsi, että "tämä ylärivihän alkaa jo olla varsin suora". Aivan huikeaa, tuo kuuden kuukauden hymy on todellakin oikea nimi tälle systeemille.

Kävin muuten miehen kanssa pikalomalla Dubaissa ja huomasin siellä erikoisen asian. Miltei jokaisessa kaupassa, kahvilassa, metrossa, junassa, lippukassalla, miltei missä tahansa oli aikuisilla ihmisillä raudat! Mitä ihmettä! Täytyy oikein selvittää, onko siihen jokin syy.
Oli muuten erikoinen tunne, kun kaksi asiakaspalvelijaa neuvoi meitä Dubai Mallin Aquariumilla ja kummallakin tuikki huulten välistä metallinen rautahymy. Hei, mä en ole yksin!

Jälkeenpäin tuli olo, että ehkä me jopa viestiteltiin sanatonta viestintää lipputiskin yli koodaillen toisillemme sisäisellä hymyllä: "I know how ya feel...".

Vanhaa vuotta vielä

Eilen pesin hampaita illalla ihan normaalisti ja sitten mä sen (muka) hokasin: kojeissa kulkeva kuminauharimpsu oli yläkaarelta (muka) irronnut!  Seuraava käynti on vasta vuonna 2016 (viikon kuluttua), joten päätin kilauttaa Smile Designiin.

"Pääsetkö tunnin kuluttua piipahtamaan?"

- Juu, toki!

Aamutakki nurkkaan, pikasuihku ja siistiytyminen, pukeutuminen, Pirkka pikakahvi ja olin valmis. Kipin kapin kävellen asemalle ja junalla Pasilaan. Tunti siinä meni vain, aika taidokasta jopa minulta 😊

Kaj tutki kojeita ja totesi, että kyllä se kuminauha tuolla paikallaan on. Ja olin itse ihan varma, että ei ollut. Se vain oli niin kirkas, että se oli vaikea huomata, alaraudoissa kuminauha on nimittäin väriltään aivan toinen. 

Mutta kun nyt siinä tuolissa istuin vapaapäiväni aamuna häikäisysuojat silmillä, Kaj teki ylärautoihin pienen "niksautuksen". Sen vaikutusta tutkaillaan sitten viikon kuluttua ensi vuonna. 

Loistavaa vanhan vuoden vikaa päivää muillekin. Ei se toisaalta ollut yhtään hassumpaa aloittaa sitä näin hammaslääkärin tuolissa istuen.

Skål! 

Joskus unohdan itse raudat ja nauran vieressä seisovan kanssa suureen ääneen ja suurella hymyllä. Se hetki on näkemisen ja kokemisen arvoinen, kun kaveri huomaa suussani kojeet, jotka normaalisti pysyvät melko hyvin piilossa!

 

 

Erikoisinta on, että kukaan ei juuri asiasta mainitse. Huomaan sen hetken, kun he huomaavat, mutta silti eivät sano mitään. Onko se ihmisen reaktio sitten enemmän "wau!" kuin "hui kauhistus!". Luulen itse, että se on enemmän se wau!.

Tiedän sen, että päätös oikomishoitoon ryhtymisestä ei synny kenelläkään yhdessä yössä. Se vaatii paljon myös henkistä kanttia, että kantaa aikuisena hammasremontin ylpeänä läpi. Ilman kainosteluja. Ne hampaat, jotka ennen ehkä halusit kätkeä vienolla hymyllä, ovatkin nyt sitten tavallaan nostettu framille aiheeksi, josta voi puhua. Kuka purentaansa tyytymätön ja ehkä sitä nolosteleva puhuu mielellään vinoista hampaista?

Se on wau!, koska ihmiset tietävät, että se ei ole helppo päätös.
Se on wau! siksikin, että moni siitä haaveilee, mutta ei koskaan ryhdy projektiin.
Se on wau! siksikin, että itsetunto nousee projektin aikana huimasti ja sen kaikki tietävät.
Se on wau!

Wau, mulla on raudat!

Marraskuun reissu SmileDesigniin

Tässä kuva tältä aamulta. Alarivissä muutettiin yhden braketin asentoa ja kumilenkit vaihdettiin. 

Itse en ole hetkeen tarkkaillut hampaiden asentoa, mutta kun katselin hoitolassa pöydällä olevaa kipsimuottia, niin onhan sitä muutosta tapahtunut jo reilusti parissa kuukaudessa!

Tässä alemmassa kuvassa on rinnakkain tilanne noin kuukausi sitten ja se hetki, josta kaikki alkoi. Hui. Ja iso jee!

Kolme viikkoa oikomista takana

Kolmen viikon startti on takana. Tänään kävin välikontrollissa, jossa vaihdettiin kumilenkit ja hiukan viilailtiin tilaa hampaille. 

Kolo poistetun hampaan kohdalla oli nyt jo melkein puoliintunut. 

Kolmen viikon kuluttua uusi käynti. Hyvä fiilis, tämä oikeasti tapahtuu! 

Alkukankeutta

Nyt "raudat" ovat olleet suussani kolme päivää ja viime yöksi en ottanut edes särkylääkettä!
Hampaisiin ei varsinaisesti satu, mutta ei leukoja kuitenkaan voi voimallisesti yhteen purra.

 Sain viimeksi vastaanotolta kotiin lähtiessäni mukaan tuotekassin, jossa oli pehmeä hammasharja, huulirasva, hammastahnanäyte, pehmeitä hammastikkuja sekä pieniä vahatikkuja, joista voi pyöritellä braketin päälle pienen suojapallon. Braketit ovat muutamasta kohdasta hiukan hanganneet noita huulten sisäpintoja, ei rikki asti mutta niin, että niitä kohtia arastaa. Vaha suojaa ihan mukavasti ja on hyvä pika-apu.

Kanakeitto, munakokkeli, kesäkurpitsasosekeitto ja kukkakaalimuusi ovat tulleet tutuiksi ja niitä on ollut mukava syödä. Leivonnan lomassa on tullut imeskeltyä muutama pala suklaatakin.
Puhuminen oli ekana päivänä todella outoa, nyt sujuu jo hiukan paremmin. Huomenna pitäisi mennä kielikurssille -saas nähdä, kuinka artikulointi pelaa.

Brakettien kiinnitys

Siinä ne nyt ovat. 

Puhun jonkun toisen suulla, huulet takertuvat kiinni braketteihin ja jo tässä kaksi tuntia kiinnityksen jälkeen alkaa pieni jomotus. 

Seuraava aika on kolmen viikon kuluttua, jännä nähdä, kuinka siinä ajassa edistytään! Ihan positiivinen fiilis tulevasta oikomismatkasta. 

Nyt ryhdyn sosekeiton syöntiin...