Eilen pesin hampaita illalla ihan normaalisti ja sitten mä sen (muka) hokasin: kojeissa kulkeva kuminauharimpsu oli yläkaarelta (muka) irronnut! Seuraava käynti on vasta vuonna 2016 (viikon kuluttua), joten päätin kilauttaa Smile Designiin.
"Pääsetkö tunnin kuluttua piipahtamaan?"
- Juu, toki!
Aamutakki nurkkaan, pikasuihku ja siistiytyminen, pukeutuminen, Pirkka pikakahvi ja olin valmis. Kipin kapin kävellen asemalle ja junalla Pasilaan. Tunti siinä meni vain, aika taidokasta jopa minulta 😊
Kaj tutki kojeita ja totesi, että kyllä se kuminauha tuolla paikallaan on. Ja olin itse ihan varma, että ei ollut. Se vain oli niin kirkas, että se oli vaikea huomata, alaraudoissa kuminauha on nimittäin väriltään aivan toinen.
Mutta kun nyt siinä tuolissa istuin vapaapäiväni aamuna häikäisysuojat silmillä, Kaj teki ylärautoihin pienen "niksautuksen". Sen vaikutusta tutkaillaan sitten viikon kuluttua ensi vuonna.
Loistavaa vanhan vuoden vikaa päivää muillekin. Ei se toisaalta ollut yhtään hassumpaa aloittaa sitä näin hammaslääkärin tuolissa istuen.
Skål!
torstai 26. marraskuuta 2015
Joskus unohdan itse raudat ja nauran vieressä seisovan kanssa suureen ääneen ja suurella hymyllä. Se hetki on näkemisen ja kokemisen arvoinen, kun kaveri huomaa suussani kojeet, jotka normaalisti pysyvät melko hyvin piilossa!
Erikoisinta on, että kukaan ei juuri asiasta mainitse. Huomaan sen hetken, kun he huomaavat, mutta silti eivät sano mitään. Onko se ihmisen reaktio sitten enemmän "wau!" kuin "hui kauhistus!". Luulen itse, että se on enemmän se wau!.
Tiedän sen, että päätös oikomishoitoon ryhtymisestä ei synny kenelläkään yhdessä yössä. Se vaatii paljon myös henkistä kanttia, että kantaa aikuisena hammasremontin ylpeänä läpi. Ilman kainosteluja. Ne hampaat, jotka ennen ehkä halusit kätkeä vienolla hymyllä, ovatkin nyt sitten tavallaan nostettu framille aiheeksi, josta voi puhua. Kuka purentaansa tyytymätön ja ehkä sitä nolosteleva puhuu mielellään vinoista hampaista?
Se on wau!, koska ihmiset tietävät, että se ei ole helppo päätös.
Se on wau! siksikin, että moni siitä haaveilee, mutta ei koskaan ryhdy projektiin.
Se on wau! siksikin, että itsetunto nousee projektin aikana huimasti ja sen kaikki tietävät.
Se on wau!
Tässä kuva tältä aamulta. Alarivissä muutettiin yhden braketin asentoa ja kumilenkit vaihdettiin.
Itse en ole hetkeen tarkkaillut hampaiden asentoa, mutta kun katselin hoitolassa pöydällä olevaa kipsimuottia, niin onhan sitä muutosta tapahtunut jo reilusti parissa kuukaudessa!
Tässä alemmassa kuvassa on rinnakkain tilanne noin kuukausi sitten ja se hetki, josta kaikki alkoi. Hui. Ja iso jee!
Nyt "raudat" ovat olleet suussani kolme päivää ja viime yöksi en ottanut edes särkylääkettä!
Hampaisiin ei varsinaisesti satu, mutta ei leukoja kuitenkaan voi voimallisesti yhteen purra.
Sain viimeksi vastaanotolta kotiin lähtiessäni mukaan tuotekassin, jossa oli pehmeä hammasharja, huulirasva, hammastahnanäyte, pehmeitä hammastikkuja sekä pieniä vahatikkuja, joista voi pyöritellä braketin päälle pienen suojapallon. Braketit ovat muutamasta kohdasta hiukan hanganneet noita huulten sisäpintoja, ei rikki asti mutta niin, että niitä kohtia arastaa. Vaha suojaa ihan mukavasti ja on hyvä pika-apu.
Kanakeitto, munakokkeli, kesäkurpitsasosekeitto ja kukkakaalimuusi ovat tulleet tutuiksi ja niitä on ollut mukava syödä. Leivonnan lomassa on tullut imeskeltyä muutama pala suklaatakin.
Puhuminen oli ekana päivänä todella outoa, nyt sujuu jo hiukan paremmin. Huomenna pitäisi mennä kielikurssille -saas nähdä, kuinka artikulointi pelaa.
Tässä kolme kuvaa siitä, miltä hampaat näyttävät ennen six month smile -hoidon aloittamista. Kuvissa on jo poistettu alarivin kieroon kääntynyt hammas.
Näissä kuvissa näkee erot hyvin. Tuo toinen puoli on pysynyt ihan ok kunnossa, mutta toisella puolella on tapahtunut se suurin muutos.
Oikealla puolella hampaat ovat liikkuneet niin ylhäällä kuin alhaallakin ja sen näkee hyvin näissä kuvissa. Toinen etuhammas on ilmeisesti virheasennosta johtuen myös kasvanut ihan eri pituuteen kuin toinen, ainakin se näyttää siltä.
Poistopäivä. Aika oli kello 8.00 ja nyt 8.30 istun jo junassa matkalla takaisin kotiin. Äskeinen hampaanpoisto tuntuu jo kaukaiselta asialta.
Hannu Vartiainen poisti alaleuasta tuon eniten kieroon työntyneen kiusankappaleen näppärästi ja määrätietoisesti, ihan vain pihdeillä nitkutellen. Jännitti, mutta ei poistoa juuri edes huomannut, kun silmät oikein rutisti kiinni.
Torstaina homma jatkuu, silloin kiinnitetään kojeet.
Hampaan otin mukaan, sillä todistettavasti Hammaskeiju on vieraillut ainakin lasten tyynyjen alla.
Syyskuun eka päivä kävin taas vastaanotolla. Tarkoituksena oli ottaa jäljennökset hampaista ja niin tehtiinkin. Toimenpide tuntui miltei yhtä kurjalta kuin aikaisemminkin nuoruuteni oikomishoidossa, mutta kestin kuin aikuinen nainen, vaikka sydän jyskyttikin voimakkaasti ja veri kohisi korvissa.
Kai Karlsson tiimeineen oli tehnyt suunnitelman, jonka mukaisesti alaleuastani poistetaan yksi hammas. On ihan jo maalaisjärjelläkin ajateltuna varsin suuritöinen operaatio saada 6mm leveä hammas mahtumaan 2mm leveään koloon. Sain ajan syyskuun loppuun hampaan poistoon Karlssonin kollegalle Hannu Vartiaiselle. Jännään sitä poistoa nyt aivan kamalasti. Koskaan ei ole minulta irrotettu hammasta ja vaikka kuinka järki sanoo sen olevan tosi pikainen operaatio yksijuurisen pienen hampaan ollessa kyseessä, perhosparvi lentelee vatsassa ihan pelkästä ajatuksesta.
Olen tässä nyt parin viikon aikana ottanut puheeksi oikomishoitoon ryhtymiseni. Moni on katsonut minua hämmästyneenä, että miksi ihmeessä, mutta toisaalta ymmärtänytkin asian hyvin. Olen nyt 41-vuotias ja yhtään ei ole liian myöhäistä sijoittaa itseeni tässä vaiheessa.
Olin kypsytellyt päätöstä ryhtyä aikuisiän oikomishoitoon jo monta vuotta. Kerran 10 vuotta sitten kävin jopa valittamassa kunnallisella puolella hampaitteni palautumisesta, mutta koska varsinainen purenta eli poskihampaitten rivi oli silloin kuulemma kuin oppikirjasta, ei minun tapaukselleni tehty yhtään mitään. Siihen uskoon sitten jäin.
Kävin jo keväällä vappuaattona haistelemassa Helsingin tuulia ja kyselemässä mahdollisuutta oikoa hampaat Megaklinikalla Inman Aligner -laitteella. Tämä arviokäynti oli ilmainen, jos hoitoon ei voida ryhtyä. Ilmainen siis minun kohdallani. Alahampaiden yksinäistä karkuria ei voitaisi kesyttää kyseisellä menetelmällä, joten sellainen pikainen ja huomaamaton menetelmä jäi vain haaveeksi.
Tässä kuitenkin pieni video siitä, millainen Inman Aligner on. Hinta-arvio Megaklinikalla etuhampaisiin on 2000 € / leuka.
Jäin taas kypsyttelemään lisää ajatusta ja löysin blogimaailmasta Pirittan blogin Kohti suoraa ja kaunista hymyä ja löysin sitä kautta Pasilassa sijaitsevan Smile Design -hoitolan ja erityisesti hammaslääkärin Kaj Karlsson.
Hoitola sijaitsee loistavalla paikalla 5 minuutin kävelyn päässä asemalaitureilta. Sisällä alakerran käytävästä avautuu summerilla lasiovien takainen miellyttävä hammashoitola, jonka tiskin takana on kaksi iloista ihmistä toivottamassa tervetulleeksi. Minua jännitti aivan valtavasti ja siitä huolimatta tunsin itseni melko rennoksi. Tiesin, että tätä minä haluan.
Monissa reality-ohjelmissa, joissa koitetaan saada joku 10 vuotta nuoremmaksi ja piukemmaksi tai muikeammaksi tai erilaiseksi, ihmisten reaktio nähdessään uudet hampaat on aina aivan valtavan suuri ja tunnepitoinen. Minulle oli tosi tunteikasta nähdä pelkästään se lasiovi avautuvan, sillä siitä alkoi konkreettisesti tämä matka. Todellakin. Olen niiiiiii-in motivoitunut tähän hommaan, että kun yhdeksi vaihtoehdoksi lääkäri nimesi rivistä karanneen hampaan poiston, nyökkäilin vain lampaana myötäillen, vaikka pelkään hammaslääkäriä kuollakseni. Tuntuu vähän kuin synnytyksessä, että kaikki tuska on vain kohdattava eikä valitus auta. Lopputulos palkitsee.
Kävimme läpi kolme erilaista oikomistapaa: Inman Aligner, Invisalign sekä Six Month Smile, joka nyt näyttää vahvimmin olevan se oikea vaihtoehto minulle. Tässä jälkimmäisessä siis oikotaan hampaat ihan perinteisellä menetelmällä kiintein kojein, mutta väritys ei ole niin metallinen.
Sain hinta-arvionkin, on luettavissa myös Smile Designin sivuilta: kummankin leuan oikominen perinteisin kojein on hiukan reilu 4000€. Iso raha. Valtava raha. Toisaalta, minun elämästäni on kyse, sen elämän laadusta ja minun omista tuntemuksistani. 4000 euroa on siitä aika pieni raha. Olen sen arvoinen.
Tähän sitä on nyt tultu. Ympäri mennään ja yhteen tullaan, sanos. Tällä kerralla aion selättää tämän, kunnolla.
Ala-asteen ja yläasteen aikana purukalustoa oiottiin kunnallisella puolella monen monituista vuotta. Ensin pelkällä niskavetokypärällä levennettiin hammaskaarta, sen jälkeen sain toisenlaisen niskavetohärvelin ja viimein sitten ylähampaisiini kiinnitettiin perinteinen telaketjumalli eli kiinteät kojeet. Ja koko aikuisiän olen kantanut yläetuhampaiden takana retentiolankaa.
Hymy oli silloin rautojen poiston jälkeen kyllä oikein soma yläasteella, oikein soma tosiaan. Sitten myöhemmin hammaskaaren jatkoksi kasvoivat vielä viisaudenhampaat, jotka sitten sekoittivat koko pakan ja hampaat alkoivat siirtyä - tällä kerralla limittäin, lomittain ja päällekkäin.
Vinoon alkoi mennä nyt myös alahampaiden rivistö, joka ennen tönötti paikallaan ihan sievässä rivissä, kukin hammas siellä missä pitikin.
Vinksin vonksin oleva purukausto on henkisellä puolella iso juttu. Välillä persoonallista hymyä on kantanut rinta rottingilla, välillä taas jokainen vieraan ihmisen luoma katse on saanut minut tuntemaan itseni toisen luokan kansalaiseksi. Hampaiden paikan muuttuminen on vaikuttanut myös puheeseen ja esimerkiksi vieraita kieliä lausuessa huomaan, että olen ajoittain oikein taitava sössöttämään vaikkapa kreikaksi, kun oikea ääntämisen hienosäätö on liki mahdotonta.
Pidän ihmisistä, tykkään keskustella ja olla siellä, missä tapahtuu. En oikeasti piileskele, mutta jokin osa minusta niin haluaisi tehdä. Jokin osa minua ei halua olla "se, jolla on kalusto sekaisin". Ihminen tuntuu olevan mestari luomaan muureja pään sisälle. Sellaisia lokeroita, joihin helposti sijoittaa asian jos toisenkin. Minä onnistuin lokeroimaan myös itseni.
"Ihan suotta", ne mulle vakuuttelevat. Mutta minäpä ne lokeroni itse rakensin.
