torstai 26. marraskuuta 2015

Joskus unohdan itse raudat ja nauran vieressä seisovan kanssa suureen ääneen ja suurella hymyllä. Se hetki on näkemisen ja kokemisen arvoinen, kun kaveri huomaa suussani kojeet, jotka normaalisti pysyvät melko hyvin piilossa!

 
 
Erikoisinta on, että kukaan ei juuri asiasta mainitse. Huomaan sen hetken, kun he huomaavat, mutta silti eivät sano mitään. Onko se ihmisen reaktio sitten enemmän "wau!" kuin "hui kauhistus!". Luulen itse, että se on enemmän se wau!.

Tiedän sen, että päätös oikomishoitoon ryhtymisestä ei synny kenelläkään yhdessä yössä. Se vaatii paljon myös henkistä kanttia, että kantaa aikuisena hammasremontin ylpeänä läpi. Ilman kainosteluja. Ne hampaat, jotka ennen ehkä halusit kätkeä vienolla hymyllä, ovatkin nyt sitten tavallaan nostettu framille aiheeksi, josta voi puhua. Kuka purentaansa tyytymätön ja ehkä sitä nolosteleva puhuu mielellään vinoista hampaista?

Se on wau!, koska ihmiset tietävät, että se ei ole helppo päätös.
Se on wau! siksikin, että moni siitä haaveilee, mutta ei koskaan ryhdy projektiin.
Se on wau! siksikin, että itsetunto nousee projektin aikana huimasti ja sen kaikki tietävät.
Se on wau!

Wau, mulla on raudat!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Marraskuun reissu SmileDesigniin


Tässä kuva tältä aamulta. Alarivissä muutettiin yhden braketin asentoa ja kumilenkit vaihdettiin. 
Itse en ole hetkeen tarkkaillut hampaiden asentoa, mutta kun katselin hoitolassa pöydällä olevaa kipsimuottia, niin onhan sitä muutosta tapahtunut jo reilusti parissa kuukaudessa!

Tässä alemmassa kuvassa on rinnakkain tilanne noin kuukausi sitten ja se hetki, josta kaikki alkoi. Hui. Ja iso jee!