Ensimmäinen käynti, arvio

Olin kypsytellyt päätöstä ryhtyä aikuisiän oikomishoitoon jo monta vuotta. Kerran 10 vuotta sitten kävin jopa valittamassa kunnallisella puolella hampaitteni palautumisesta, mutta koska varsinainen purenta eli poskihampaitten rivi oli silloin kuulemma kuin oppikirjasta, ei minun tapaukselleni tehty yhtään mitään. Siihen uskoon sitten jäin.

Kävin jo keväällä vappuaattona haistelemassa Helsingin tuulia ja kyselemässä mahdollisuutta oikoa hampaat Megaklinikalla Inman Aligner -laitteella. Tämä arviokäynti oli ilmainen, jos hoitoon ei voida ryhtyä. Ilmainen siis minun kohdallani. Alahampaiden yksinäistä karkuria ei voitaisi kesyttää kyseisellä menetelmällä, joten sellainen pikainen ja huomaamaton menetelmä jäi vain haaveeksi.
Tässä kuitenkin pieni video siitä, millainen Inman Aligner on. Hinta-arvio Megaklinikalla etuhampaisiin on 2000 € / leuka.

 

 

 

Jäin taas kypsyttelemään lisää ajatusta ja löysin blogimaailmasta Pirittan blogin  Kohti suoraa ja kaunista hymyä ja löysin sitä kautta Pasilassa sijaitsevan Smile Design -hoitolan ja erityisesti hammaslääkärin Kaj Karlsson.

 

Hoitola sijaitsee loistavalla paikalla 5 minuutin kävelyn päässä asemalaitureilta. Sisällä alakerran käytävästä avautuu summerilla lasiovien takainen miellyttävä hammashoitola, jonka tiskin takana on kaksi iloista ihmistä toivottamassa tervetulleeksi. Minua jännitti aivan valtavasti ja siitä huolimatta tunsin itseni melko rennoksi. Tiesin, että tätä minä haluan.

 

Monissa reality-ohjelmissa, joissa koitetaan saada joku 10 vuotta nuoremmaksi ja piukemmaksi tai muikeammaksi tai erilaiseksi, ihmisten reaktio nähdessään uudet hampaat on aina aivan valtavan suuri ja tunnepitoinen. Minulle oli tosi tunteikasta nähdä pelkästään se lasiovi avautuvan, sillä siitä alkoi konkreettisesti tämä matka. Todellakin. Olen niiiiiii-in motivoitunut tähän hommaan, että kun yhdeksi vaihtoehdoksi lääkäri nimesi rivistä karanneen hampaan poiston, nyökkäilin vain lampaana myötäillen, vaikka pelkään hammaslääkäriä kuollakseni. Tuntuu vähän kuin synnytyksessä, että kaikki tuska on vain kohdattava eikä valitus auta. Lopputulos palkitsee.

 

Kävimme läpi kolme erilaista oikomistapaa: Inman Aligner, Invisalign sekä Six Month Smile, joka nyt näyttää vahvimmin olevan se oikea vaihtoehto minulle. Tässä jälkimmäisessä siis oikotaan hampaat ihan perinteisellä menetelmällä kiintein kojein, mutta väritys ei ole niin metallinen.

Sain hinta-arvionkin, on luettavissa myös Smile Designin sivuilta: kummankin leuan oikominen perinteisin kojein on hiukan reilu 4000€. Iso raha. Valtava raha. Toisaalta, minun elämästäni on kyse, sen elämän laadusta ja minun omista tuntemuksistani. 4000 euroa on siitä aika pieni raha. Olen sen arvoinen.

 

Pohdintaa ja taustaa

Tässäpä kaapin kätköistä melkoinen löytö! Kipsimuotit vm. -84 !

Tähän sitä on nyt tultu. Ympäri mennään ja yhteen tullaan, sanos. Tällä kerralla aion selättää tämän, kunnolla.

Ala-asteen ja yläasteen aikana purukalustoa oiottiin kunnallisella puolella monen monituista vuotta. Ensin pelkällä niskavetokypärällä levennettiin hammaskaarta, sen jälkeen sain toisenlaisen niskavetohärvelin ja viimein sitten ylähampaisiini kiinnitettiin perinteinen telaketjumalli eli kiinteät kojeet. Ja koko aikuisiän olen kantanut yläetuhampaiden takana retentiolankaa.

Hymy oli silloin rautojen poiston jälkeen kyllä oikein soma yläasteella, oikein soma tosiaan. Sitten myöhemmin hammaskaaren jatkoksi kasvoivat vielä viisaudenhampaat, jotka sitten sekoittivat koko pakan ja hampaat alkoivat siirtyä - tällä kerralla limittäin, lomittain ja päällekkäin.
Vinoon alkoi mennä nyt myös alahampaiden rivistö, joka ennen tönötti paikallaan ihan sievässä rivissä, kukin hammas siellä missä pitikin.

Vinksin vonksin oleva purukausto on henkisellä puolella iso juttu. Välillä persoonallista hymyä on kantanut rinta rottingilla, välillä taas jokainen vieraan ihmisen luoma katse on saanut minut tuntemaan itseni toisen luokan kansalaiseksi. Hampaiden paikan muuttuminen on vaikuttanut myös puheeseen ja esimerkiksi vieraita kieliä lausuessa huomaan, että olen ajoittain oikein taitava sössöttämään vaikkapa kreikaksi, kun oikea ääntämisen hienosäätö on liki mahdotonta.

Pidän ihmisistä, tykkään keskustella ja olla siellä, missä tapahtuu. En oikeasti piileskele, mutta jokin osa minusta niin haluaisi tehdä. Jokin osa minua ei halua olla "se, jolla on kalusto sekaisin".  Ihminen tuntuu olevan mestari luomaan muureja pään sisälle. Sellaisia lokeroita, joihin helposti sijoittaa asian jos toisenkin. Minä onnistuin lokeroimaan myös itseni.

"Ihan suotta", ne mulle vakuuttelevat. Mutta minäpä ne lokeroni itse rakensin.